Kävinpä eilen pienellä puolen tunnin lenkillä parin kaverin ja kaverin parin koiran kanssa. Mulle ois varmaan kans joku suhteellisen menevä koira ihan hyödyllinen, nimittäin toinen niistä kavevrin koirista oli hyvinkin aktiivisen oloinen. Ei nyt sentään juostu mutta kun talutin sitä koiraa loppumatkan, huomasin saavani vauhtia kävelyyn  Toinen koirista olikin hieman laiskempi tapaus ja sitä sain vähän väliä jäädä odottelemaan. Mutta meille ei kyllä varmaan koskaan tule koiraa kun ei olla niin koiraihmisiä kuitenkaan. Mut voisin... ööö... vaikka lainata jonkun koiraa lenkille, heh heh!  Mut mukavata oli.

Pete näytti jo enemmän elonmerkkejä eilen, paitsi että iltaa kohden kuume nousi jopa 39 asteeseen. Mutta vuoto on lakannut ja se vuoto ei kuulemma tullutkaan poistetun hampaan kohdalta vaan vierestä jostakin ikenestä, kun ilmeisesti ien hieman repesi kun jouduttiin ottaan kovin ottein hammas irti. No mutta pääasia että se vuoto on nyt lakannut. Poski on vielä kovin turvokissa, mutta muistan viime kerrasta että poski oli viikon verran turvoksissa vaikka muut oireet rupes jo hellittään. Petellä ois tänään viimenen saikkupäivä mutta katsellaan mihin suuntaan sen olo tuosta kehittyy.. Viimeksikään ei riittänyt 3 päivää.

Varasin eilen netitse mulle ja tälle koiranomistaja-vaimokkeelle sulkkisvuoron seuraavan viikon torstaille!  Niin ja ilmoittauduin tämän erään toisen kaverin kanssa myöskin seuraavalla viikolla alkavalle jumpalle, eli sille samalle jumpalle jossa olen käyny parisen vuotta yksin, mutta nyt saan sinne kaverin!  Mitähän sitä vielä keksisi...  Peten kans varmaan vois "sopia" jonkun tieyn päivän uintipäiväksi. Niin ehdoteltiinhan meille jotakin "veteraanien" uimaseuraakin, mut kausi taitaa alkaa vuoden alusta joten ei ois mitään järkee liittyä niihin esim. nyt. Niin ja jos harjoituspäivät on tiistai ja/tai torstai niin eihän se meille käy. Näin muistaisin nimittäin lukeneeni niitten nettisivuilta... No, kyllä mulle kelpais ihan itsekseen uimassa käyminenkin, en tarvi siihen mitään seuraa. Enkä haluis kumminkaan kilpailla. Ainiin ja olisin kyllä alaikäinenkin sinne, että sen puoleen!  Jäsenien kun pitää olla vähintään 25-vuotiaita.

Niin ja sit vois koittaa saada ittensä sinne lenkkipolullekin, mutta hitto kun rupee tuleen talvi.. Mulle on talvisin muutenkin hengittäminen vaikeeta niin mee ny sit vielä johki lenkille.. Ja en kyl tykkää lenkkeillä talvella kun pistän sit vaan noi lenkkarit jalkaan niin ne tietty lipsuu joka askelella taaksepäin, äsh. Tuli muuten tässä yhtäkkiä mieleen että eilen tää vaimokaveri puhui että hän ei oo koskaan ollut niin elinvoimainen ja tarmokas (ja laiha) kuin silloin kun hän kävi kuntosalilla ja lenkitti koiria. Sitten hänelle tuli polvi kipeäksi ja siitä alkoi lihominen. Olen hänen kanssaan vanhoja ystäviä ja emme nähneet kunnolla muutamaan vuoteen. Äitinikin tuntee hänet ja joskus kun äitini näki hänet "kylillä", hän ei meinannut uskoa silmiään kun tämä aina hieman pyöreä tyttö oli laihtunut todella hyvään kuntoon! No nyt kyllä huomaan itsekin että hälle on taas tullut hieman makkaroita vyötärölle ja myönsi hän sen itsekin. Mutta oli se kyllä hienoa nähdä ja kuulla että on mahdollista laihtua!  Jamikäs muukaan kuin liikunta vaikutti siihen... Niinpä niin.

Noiden sanojen siivittämänä aloin eilen ajatella, että sitten kun on alkanut liikkua niin saahan siitä elinvoimaa ja energiaa. Mutta kuinka paljon pitää ensin "väsyneenä" liikkua "väkipakolla" että alkaa saada lisää energiaa ja että sitten jaksaa useamminkin lähteä liikkumaan? Aikaisemmin olen vain pohtinut sitä että milloin tulee se vaihe, kun alkaa saada liikunnasta mielihyvää.. Ehkä se kuitenkin olis eka asia että sais enemmän energiaa ja puhtia lähteä ylipäänsä mihinkään! Mulla on nimittäin vähän turhan usein semmonen puhti pois -olo ja vaikka kuinka ajattelis että olis kiva lähteä lenkille ja tietty pitäiskin, niin jäsenet vaan painaa niin paljon ettei yksinkertaisesti jaksa sittenkään nousta siitä sohvalta. Niin ja otan kyllä turhan usein päikkäreitäkin. Eihän tän ikäisen nyt pitäis semmosia ottaa ollenkaan! Vaikka kyllä Petekin välillä ottaa päikkäreitä, mutta sillä tuntuu silti olevan yleisesti paljon enemmän tarmoa tehdä kaikenlaisia kotihommiakin kuin mulla. Plöh. Onpas tää jotenkin ykspuolista jaarittelua. Noh mutt ymmärsitte varmaan pointin?

Hmm, nyt ei irtoo enempää. Muuta kuin että suoraan sanottuna KYRPII että menin sekä eilen että tänään syömään täällä töissä 2 siivua pullaa..  Kun piti mennä ottaan kys niin se oli niin suussa sulavan hyvää että piti ottaa toinenkin... Isoäidin pitko - älkää ostako. Se on aivan liian hyvää pullaa että sitä pystyisi vastustamaan! Voilla leivottu ja raesokeri päällä vie kielen mennessään...   Näihin tunnelmiin...